Vaikuttajan vastuu
Olen kuntavaalien jälkeen pitänyt hieman taukoa julkisessa kirjoittelussa ja politikoinnissa, ja kekittynyt enemmänkin vaalien alla leikatun jalkani kuntouttamiseen ja oman napani ympärillä pyörimiseen muutenkin. Nyt on kuitenkin jo kertynyt takaraivoon sen verran materiaalia, että sitä on aika ryhtyä sieltä purkamaan.
Taukoni aikana minua on paljon mietityttänyt päättäjien vastuu tekemistään päätöksistä, ja erityisesti päätöksiin johtaneista perusteista. Viimeisen vuoden(kin) aikana on tullut esiin useita tapauksia, niin valtakunnallisessa politiikassa, kuin paikallisen päätöksenteon sarallakin, joissa vaikuttaa kuin päätöksentekijät eivät olisi viitsineet millään lailla perehtyä asiaan josta päätöstä ovat tekemässä; ikään kuin päätöksiä olisi tehty pelkästään sen perusteella mitä ylhäältä on saneltu, tai ”kaveri on kertonut”.
Valtakunallisessa politiikassa puoluekuri tulee, ikävä kyllä, aina näyttelemään jonkinlaista roolia, mutta niin korkealla tasolla tehdyillä päätöksillä on hyvin kauas kantoiset seuraukset, ja siksi päätöksen tekijän pitää myös pystyä päätöksensä tarvittaessa perustelemaan. ..niin itselleen, kuin muillekkin..
Paikallisella tasolla päätöksiä tehdessä ei puoluekurin merkitys onneksi ole aivan niin suuri, mutta siitä vähäiestäkin saisi kyllä hankkiutua eroon kokonaan! Paikalliset päätöksen tekijät ovat monasti enemmän suorassa vuorovaikutuksessa niiden ihmisten kanssa joita päätökset koskevat, ja siten myös varmasti joutuvat enemmän päätöstensä seurauksia miettimään yksilötasolla, kuin esimerkiksi eduskunassa ”suurista asioista nappia painavat” vastikkeensa. Silti tulee pelottavan usein mieleen erilaisia pöytäkirjoja ja selontekoja lukiessa, että onkohan kukaan oikeasti itse mahtanut tehdä minkäänlaista taustatyötä päätöksensä tueksi, tai mikä vielä pelottavampaa, ovatko päätöksiä tehneet ihmiset edes lukeneet heille valmiiksi eteen kannettuja esityksiä ja niihin liittyviä materialeja ennen päätöksen syntymistä..
Kaikesta huolimatta, nämä eivät edes ole kaikista pelottavimpia tapauksia. Pelottavimpia ovat ne tapaukset, joissa päätöksen erustetta kysyessä saa vastaukseksi ”koska näin on.”. Näille päätöksentekijöille, jotka vielä monasti ovat olleet päätöksenteossa mukana jo vuosia, jos erehtyy tarjoamaan jopa virallisista lähteistä peräisin olevaa tietoa tai tukimustulosta, he kuittaavat asian sanomalla, että ”eihän se nyt noin ole”. Useammankin kerran olen ihmetellyt mikä saa nämä ihmiset kerta toisensa jälkeen hakeutumaan vastuu- ja luottamustehtäviin. Vallanhimon tietysti voin ymmärtää, mutta eikö silloinkin pitäisi jonkinlainen kiinnostus asioihin löytyä?
Eikä tämä vaikuta olevan ongema pelkästään poliittisessa päätöksenteossa, vaan myös liike-elämässä; Ainakin sen perusteella, miten tätä laskusuhdannetta paikataan juuri päinvastaisilla toimenpiteillä kuin pitäisi. . .
Mutta noin… Nyt kun olen saanut tuon pois sydämmeltäni, niin voinkin taas jatkossa keskittyä tämän oman, juuri oikean kokoisen, Janakkalamme asioiden ruotimiseen! Siitä siis tuonnempana lisää, kunhan saan kaivettua paremmin käteensopivan näppäimistön naftaliinista. 🙂 Mukavaa syksyn jatkoa!
