Vaikuttajan vastuu
Kuluva vuosi on ollut suurten päätösten aikaa, niin kunta- kuin valtakunnan politiikassakin. Talouden haasteet ovat asettaneet päättäjät hankalaan paikkaan, jossa toisaalta pitäisi saada aikaan säästöjä, ja toisaalta pitäisi saada palvelutaso säilytettyä. Paljon päätöksiä ja selvityksiä onkin jo tehty, ja paljon on vielä tekeillä. Nyt jo tehdyistä päätöksistä ikävä kyllä paistaa läpi muutama seikka, joihin pitäisi puuttua ennen kuin on liian myöhäistä. Suurin puute, joka kaikessa päätöksenteossa paistaa läpi, on kykenemättömyys hallita kokonaisuutta. Tämä johdonmukaisuuden ja näkemyksen puute on yhteinen tekijä niin kunta tasolla, kuin valtakunnallisestikin. Ainoa, missä on johdonmukaisuus saavutettu, on Kataisen hallituksen pyrkimyksessä kuntaliitoskuumeessaan tuhota toimivatkin kuntarakenteet. Puututaan ainoastaan yhteen pieneen osaan, unohtaen, että Suomi on kuitenkin todella monimuotoinen maa, ja kaikkialla eivät samat ratkaisut millään voi toimia. Hallitus näyttää pyrkivän sovittamaan koko Suomen samaan Helsingin malliin, jossa kaikki perustuu siihen, että pienellä alueella on paljon ihmisiä. Tuntuu kuin kuntapäättäjille olisi laitettu hevosten silmälaput, ja hallitus ruoskii kuskinpukilta kuntavaljakkoa kohti jyrkännettä. Oppositio on esittänyt valtakunnan tasolla joitain todella hyviäkin malleja, joilla saataisiin oikeaa säästöä aikaiseksi. ..tai oikeammin toimilla saataisiin aikaan tuloja, mutta koska päätös on tehty, että taloutta ei voi elvyttää tuloja lisäämällä, ei ehdotuksia luonnollisesti voi ottaa lukuun. Kuntatasolla on, ainakin Janakkalassa, sama tilanne. Kunnanvaltuusto on suuressa viisaudessaan hyväksynyt talouden elvyttämispaketin. Jotain on siis selvästi tehty, ja nyt on aika onnitella itseämme..? No ei aivan! Paketti on ensinnäkin täysi susi, eikä sitä nähtävästi pyritä noudattamaan edes niiltä osin jotka on jo yhteisesti sovittu. Ottaen huomioon paketissa esitetyt säästötoimet, en pitäisi tätä huonona asiana, jos toimet joihin ollaan ryhtymässä olisivat askel parempaan suuntaan. Mutta ei; Nyt ollaan, kunnanvaltuuston hyväksymästä ponnesta poiketen, tuhoamassa yhtä Janakkalan suurimmista markkinointivalteista: Pienistä kouluista, ja pienistä yhteisöistä niiden ympärillä. Toimitaan siis juuri päinvastoin kuin pitäisi: Nyt pitäisi panostaa noiden syrjäisimpien alueiden kaavoitukseen ja palvelurakenteen ylläpitoon ja kehitykseen. Janakkala kuitenkin, syrjäseutuineenkin, on niin lähellä tuota ihannoitua pääkaupunkiseutua ja toisaalta myös Lahtea, että jos tarjontaa olisi, niin juuri noille harvempaan asutuille alueille tulijoita varmasti riittäisi. Näitä epäkohtia pohtiessa, tulee väistämättä mieleen kysymys; mikä on tämän hetkisillä päättäjillä se motiivi, joka on heidät saanut politiikkaan mukaan lähtemää? Toinen ajatus joka herää, on hämmästys päättäjiltä puuttuvasta itsekritiikistä. On tietysti hyvä asia, jos päättäjä seisoo sanojensa ja päätöstensä takana, mutta kyllä noin selvästi väärässä ollessa pitäisi osata tehdä selkeitä linjan muutoksia.
