Lisää asekeskustelua..
Tämähän nyt ei ole meillä Suomessa ihan polttavasti ajankohtaisin aihe, mutta… Olen seurannut mielenkiinnolla yhdysvalloissa käytävää ase-debattia, jo senkin takia, että meillä suomessa varmasti tullaan käyttämään tulosta vertauskohteena jos aserajoitukset saadaan ajettua voimaan. Niinkään ottamatta kantaa siihen, pitäisikö aseiden määrää / ”tulivoimaa” rajoittaa, tulin miettineeksi ketkä esityksiä tekevät, ja millä perusteilla…
Esityksiä tekevät ihmiset joiden elämän niiden voimaan tulo ei vaikuta millään lailla, eli ihmiset joilla ei ole aseita, eivätkä mitään aseisiin liittyvää harrasta. Meillä asia tietysti on hieman erilainen, koska meillä, toisin kuin yhdysvalloissa, ei itsepuolustus muutenkaan ole aseen hankinnalle perusteena.
Selvennetäänpä esimerkillä kotosuomesta: Aselain tiukentamista ajavat tahot sanovat, etteivät tiukennukset vaikuta asiasta oikeasti kiinnostuneen ihmisen harrastusmahdollisuuksiin. Pah! Oletetaan että minä, Turengissa asuva, päästäni terveeksi laskettava, valmiiksi jo ampumaurheilua harrastava, keski-ikää lähestyvä mies, haluaisin ryhtyä harrastamaan IDPA -ammuntaa. Miten se tapahtuisi? Ennen se olisi suurella todennäköisyydellä tapahtunut jommallakummalla näistä kahdesta tavasta:
- Olisin hakeutunut yhteyksiin lajia harrastavan seuran kanssa, käynyt mahdollisesti heidän järjestämänsä turvakurssin / koulutuksen, hankkinut lajiin käyvän varustuksen, harjoitellut omalla (eli lähimmällä) ampumaradalla, ja osallistunut omien mahdollisuuksieni mukaan kilpailuihin ja kokeisiin.
- Olisin hankkinut tarvittavan varustuksen, harjoitellut lähimmällä ampumaradalla, ja aikataulun osuessa kohdalleen osallistunut vaadittaviin koulutuksiin ja tasokokeisiin saadakseni osallistumisoikeuden kilpailuihin.
Mitenkäs sitten nyt menetellään? Siihen on käytännössä yksi tapa:
- Hankkiudun lajia harrastavan seuran jäseneksi (lähin Loimaalla, yli sadan kilometrin päässä), kuljen Loimaalle harrastamaan ja harjoittelemaan heidän aikataulujensa mukaisesti, ja osallistun kokeisiin ja kilpailuihin myös heidän aikataulujensa mukaisesti, kuitenkin siten, että säännöllisiä harjoituskertoja tulee riittävä määrä kuukaudessa. Kahden vuoden aktiivisen harrastuksen jälkeen voin lähteä lupahakuprosessiin, jotta saisin oman harrastusvälineen, ja pääsisin harjoittelemaan myös itsenäisesti, oman aikatauluni mukaan..
Hankaluudet ja ikävyydethän eivät tietysti tähän lopu: Koska aselupamenettely lääkärintodistuksineen on nykyään sen verran hintavaa, että jos ei jostain syystä ole valmiiksi varmuutta siitä, että tulee aseluvan saamaan, ei siihen viitsi ainakaan minun tuloillani lähteä. Oletetaan kuitenkin, että saan lupani, ja pääsen harrastusta jatkamaan, luonnollisesti käyn harjoittelemassa lähimmällä ampumaradalla jolle minulla on kulkulupa, kilpailuissa ja tasokokeissa käyn oman aikatauluni mukaan, mikä ei välttämättä ole kymmeniä kertoja vuodessa.. Miten siis silloin pystyn osoittamaan aktiivisen harrastuksen määräaikaista aselupaani uusiessa, tai muuten sitä kysyttäessä?
Entäpä ihmiset jotka perustelevat asekieltoja sillä, että ”eihän kukaan tarvitse sellaisia aseita joilla pystyy tappamaan ihmisen, lihaa saa halutessaan kaupasta, ja itseään ei suomessa saa aseella puolustaa”. Tuolla perusteella pystyisi kyllä kieltämään ihan mitä tahansa, autoista makkaratikkuihin! Eihän kukaan tarvitse omaa autoa; Ainahan sitä voi kulkea julkisilla, ja sitä paitsi autokolareissa kuolee valtava määrä ihmisiä vuosittain. Ja herrrrrran jestas! Makkaratikut! Niillähän voi mennä silmä puhki, kyllähän makkaran (tai soijanakin) saa lämpimäksi mikrossakin..
Suurena mörkönä rajoituksia ja kieltoja ajaville ihmisille tuntuu olevan ajatus siitä, että aseet tappavat. Mietitäänpä: Montako kertaa olette lukeneet uutisista pistoolin murtautuneen ulos asekaapista, ja surmanneen omistajansa? Minulla ei ainakaan heti tule mieleen kyseisen lasista tapausta. Totta kai minäkin myönnän, että on huono asia, jos aseet päätyvät vääriin käsiin. Sitä ei vaan pystytä estämään sillä, että tavallisilta kansalaisilta viedään mahdollisuudet hyvään ja kehittävään harrastukseen.
Aserajoituksia ajavat ihmiset vetoavat usein siihen, että muuallakin on rajoitettu aseiden omistamista, ja joissain paikoissa on jo ihmisten luvallisesti hankkimia aseita kerätty pois. Totta, muun muassa Englannissa ja Australiassa on näin tehty. Tässä kohtaa pettää ilmeisesti tiukennuksia ajavilla tahoilla muisti, tai sitten lukutaito; kukaan ei muista lukea tilastoja siitä mitä sen jälkeen tapahtui..
Australia: Aseelliset ryöstöt lisääntyivät 69%, aseelliset ihmisiin tai omaisuuteen kohdistuvat hyökkäykset lisääntyivät 28%, ampuma-aseella suoritetut murhat lisääntyivät 19% jne. jne.
Iso-Britania: Luvattomien aseiden takavarikot lisääntyneet räjähdysmäisesti ja aseiden määrä kaduilla on moninkertaistunut. Ja ”hauskana” yksityiskohtana myös voisi mainita, että vasta aserajoitusten astuttua voimaan, on poliisi varustettu luotiliiveillä. EU:n tilastojen mukaan Englanti on EU:n väkivaltaisin maa (2034 väkivaltarikosta / 100000 ihmistä), viidenneksi eniten ryöstöjä EU:ssa, neljänneksi eniten ryöstöjä.. Jne. Jne. Ja nämä tilastot ovat aseiden kieltämisen jälkeiseltä ajalta. Sitä edeltävältä ajalta ovat tilastot huomattavan paljon kauniimmat. Hieman tähänkin tilastoja; Aseikielto astui Iso Britaniassa voimaan vuonna 1997, jonka jälkeen on tapahtunut seuraavaa:
Ampuma-aseiden käyttö rikoksissa yleistyi 40% vuoteen 2000 mennessä.
Tarkastelujaksolla 2005-2006 henkirikosluvut olivat nousseet 76%.
Olenko minä siis sitä mieltä, että lainsäädäntöä pitäisi viedä kevyempään suuntaan? Kenties siltä osin, että turhaa byrokratiaa voisi lupamenettelystä karsia pois. Tärkeintä ei kuitenkaan ole kuinka tiukka laki on, vaan se miten sitä noudatetaan; Kuinka aseet säilytetään, ja mihin niitä käytetään. Vieläkin tärkeämpää on aseisiin liittyvä asennekasvatus, eli se miten opetamme lapsiamme aseisiin suhtautumaan. Ovatko aseet kaiken pahan alku ja juuri, jotka aiheuttavat surua, murhetta ja kuolemaa, vai ovatko aseet elottomia objekteja joita pitää käsitellä turvallisesti ja kunnioittavasti. Suuri vaikutus lasten ja nuorten suhtautumiseen, ja tulevaan käytökseen on medialla, eli sillä miten aseisiin liittyvät uutiset esitetään. Minä ainakin väitän, että esittämällä (esimerkiksi viimeaikaiset yhdysvalloissa tapahtuneet massa—ampumiset) silkkoina faktoina, ilman ylimääräistä media-hypeä, voidaan vaikuttaa siihen, miten ”houkuttelevalta” vastaavanlaisen järjettömän teon toistaminen ja kopioiminen vaikuttaa päästään nyrjähtäneestä yksilöstä… Tätä voisimme kaikkikin hetken pohtia.. Kommentoida saa, ja se on myös toivottavaa!
Asia kannattaa harrastajien pitää muutenkin aktiivisesti mielessä.. Olisi ikävää jos kenenkään huomaamatta ajettaisiin uusi ja entistä toimimattomampi aselaki voimaan, esimerkiksi seuraavanlaisin perustein: Sisäministeriö ja sisäministeri perustelevat asiantuntijoiden kannanottojen huomiotta jättämistä seuraavasti:
”Koska järjestöjen kannat ovat poikenneet useilta osin hallituksen iltakoulun valmistelun alkuvaiheessa tekemistä linjauksista, ei järjestöjen kantoja sellaisenaan ole voitu ottaa huomioon” (Ministeri A. Holmlund 10.9.2009).