Katselin iltani ratoksi tv:stä kuntavaalien avauspläjäystä, ja korvaani tarttui keskustelu nuorten syrjäytymisestä. Tärkeä asia josta pitääkin keskustella, mutta suurella osalla keskustelijoita jäi mielestäni yksi tärkeä asia huomiotta: Nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn lääke ei ole jatkuva keskustelun tarjoaminen, eikä se että syrjäytymässä oleva, tai jo syrjäytynyt nuori, pakotetaan töihin tai kouluun. Lääke on mahdollistaa syrjäytymisvaarassa olevalle nuorelle tekemistä jossa voi kokea onnistumisen tunteita, ja tuntea olevansa hyvä jossain!
Tämä toki on osin kuntien ja valtiovallan asia, mutta myös meidän vanhempien asia. Monastihan syrjäytyvän nuoren kohdalla tilanne on ikävä kyllä se, että jo peruskoulun päättyessä nuoren käsitys omasta arvostaan ja osaamisestaan on onnistuttu tuhoamaan. Tässä me vanhemmat olemme suurimpia syyllisiä, ei valtio tai kunta. Jos me emme itse opeta lapsiamme tuntemaan itseään tärkeäksi, ja omalla mallillamme opasta hakemaan niitä onnistumisen tunteita, joista positiivinen suhtautuminen elämään muodostuu, niin mitä mahdollisuuksia on yhteiskunnalla?
Samaan asiaan liittyen olen huolestunut vanhempien välinpitämättömästä suhtautumisesta lapsiensa tekemisiin. Olen kuullut, ja itsekin törmännyt, tapauksiin, joissa alakouluikäiset lapset ovat porukalla valinneet kiusaamisensa kohteeksi lapsen, joka ei esimerkiksi sairautensa vuoksi pysty itseään puolustamaan. Joissain tapauksissa ei lapsi edes tiedä tulleensa kiusatuksi, vaikka kiusaaminen on ollut jopa fyysistä väkivaltaa, minkä varaan kiusaajat ovat osanneet tekonsa rakentaakin. Kiusaamisen tullessa kuitenkin jossain vaiheessa ilmi, ei koululla monastikaan ole työkaluja ja mahdollisuuksia asiaan puuttua, koska opettajien valtuudethan eivät nykyään ulotu koulumatkoille, ja jonne kiusaaminen on osattu ajoittaa, koska nämä pienet silmäterämme myös ovat asiasta tietoisia. Tällaisissa tapauksissa selvittäminen monesti jää joko viranomaisten, tai pelkästään vanhempien harteille. Yleensä vaan kiusaajan vanhemmilla ei ole mitään halua asiaa selvittää, eikä vanhempien yhteydenottoihin edes vastata.
Minusta olisi nyt tärkeää luoda opettajille ja (sosiaali)viranomaisille kuntatasollakin sellaiset työkalut, että tällaisiin tapauksiin pystyttäisiin oikeasti ajoissa puuttumaan. Jos eivät nämä kiusaajien vanhemmat ole kykeneviä, tai halukkaitakaan, lastensa rikoksia estämään, eivätkä jälkeenpäin selvittämään, niin silloin pitää olla olemassa taho joka sen tekee! Tässä korostuu eri viranomaistahojen mahdollisuus, ja kun se on annettu, niin velvollisuus kommunikoida aktiivisesti keskenään, jotta pääsemme näihin epäkohtiin ajoissa kiinni, ja vaikutamme samalla osaltaan nuorten syrjäytymisen tekijöihin. Meillä on Janakkalassa hyviä(kin) opettajia, jotka tahtovat lapsista pitää huolta kattavasti. Heille me tarvitsemme työkalut sen tekemiseen!
Minua ainakin pelottaa, koska olen jo nähnyt mitä näistä kiusaajista voi tulla. ..saati sitten mitä voi tapahtua kiusatulle joka ei saa ajoissa apua!
Tutkin ja pohdin asiaa vielä lisää. Palataan asiaan!
Olen Tomi Kesälahti, 35 vuotias perheenisä Turengista, ja Keskustan ehdokkaana Janakkalan kunnanvaltuustoon vuoden 2012 kuntavaaleissa. Perheeseeni kuuluu vaimoni lisäksi kaksi ala-aste ikäistä poikaa, ja kaksi tytär-puolta, joista nuorempii asuu vielä kotona, ja opiskelee ammattikoulussa. Vanhempi tytöistä onkin jo muuttanut opintojen perässä. ..ja pyöriihän meillä vielä pari kissaa ja koirakin nurkkia raapimassa.
Työurani on ollut hyvin monipuolinen; Varastomiehestä talousasiantuntijaan, jälkikäsittelijästä järjestyksenvalvojaan, ja montaa muuta siltä väliltä. Nyttemmin olen vakiintunut työskentelemään talouden parissa, ja työskentelenkin Rautaruukki Oyj:n taloushallinnossa talousasiantuntijana.
Erityislapsen isänä olen hyvin kiinnostunut muun muassa kunnan järjestämistä hoiva ja terveyspalveluista. Perheemme on myös aktiivisesti mukana paikallisen Tourette -yhdistyksen toiminnassa.
Toinen suurimmista kiinnostuksen kohteistani on yleinen turvallisuus Janakkalassa, ja tavoitteeni onkin olla mukana tekemässä Janakkalasta mahdollisimman hyvää ja turvallista paikkaa asua ja yrittää.
Tulevissa kirjoituksissani pyrinkin keskittymään siihen, miten saamme yhdessä tehtyä Janakkalasta turvallisen paikan asua ja yrittää.
T: Tomi
Avainsanat: Janakkala, politiikka, tomi kesälahti, turenki
Janakkalan Sanomien jutussa kerrottiin TEKLA:n todenneen katuvalojen sammuttamiskokeilun jatkamisesta:
”Tekla ei niele pureskelematta Kanta-Hämeen poliisin arviota siitä, että katuvalojen sammutus olisi lisännyt vahingontekoja merkittävästi varsinkin Turengin alueella, koska vertailun pohjaksi ei ole käytettävissä tilastotietoa riittävän pitkältä ajalta.”
Tutkimustietoa asiasta kyllä löytyisi ihan virallisistakin lähteistä vaikka kuinka. (liitteenä 1 linkki Turvallisuus suunnittelun tietopankkiin, josta löytyy joitain tutkimuksia aiheesta) Pitääkö joka asia opetella kantapään kautta!? Minusta tässä tehdään nyt kokeiluja ihmisten turvallisuuden ja koskemattomuuden kustannuksella. Kun otetaan huomioon kuinka ”valtavat säästöt” tällä kokeilulla on saatu, voisi kokeilun mielestäni aivan perustellusti keskeyttää ainakin siihen saakka kunnes kunnalle saadaan sellainen järjestelmä valojen ohjaukseen joka edes jotenkin mahdollistaisi tavoitteen mukaiset säästöt.
Säästöjä miettiessä voi myös ajatella asiaa (mm.) asuntomurron uhrin näkökulmasta, josta on kylläkin tehty toistaiseksi aika vähäisesti (kotimaista) tutkimusta, mutta näiden vähäistenkin tutkimusten tuloksien luulisi antavan aihetta ajatteluun. (liitteenä 2 yksi kotimaisista aiheesta tehdyistä tutkimuksista.) Ymmärrän, että ulkopuolisen on helppo sanoa, että ” eihän siinä nyt mitään vahinkoa tapahtunut, vakuutushan ne viedyt ja rikotut tavarat korvaa.” Näin ei kuitenkaan ole; asuntomurron uhrilta ei ole ”vain” viety ja rikottu tavaraa, vaan on kajottu ihmisen yksityisyyteen. Joku on tunkeutunut paikkaan jota olet luullut omaksi turvapaikaksesi, jossa saat olla oma itsesi, omien tuttujen, henkilökohtaisten tavaroidesi ympäröimänä. Kaikki eivät toki koe asiaa niin voimakkaana kuin toiset, mutta tapausten jatkuvasti lisääntyessä kasvaa myös apua ja tukea tarvitsevien määrä. Puhumattakaan kaikkia koskevasta vakuutusmaksujen noususta. Kuinka paljon nämä tuovat säästöä?
Koska uskon, ja toivon, ettei päätöstä ole tehty pelkästään noin köykäisin perustein, heitän pallon Tekla:lle, ja pyydän että he esittävät päätöksensä tueksi jonkin muunkin perustelun kuin tuo tekstin alussa lainaamani.
Liite 1. http://www.turvallisuussuunnittelu.fi/40699.htm
Liite 2. http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu02098.pdf
Avainsanat: Janakkala, politiikka, tomi kesälahti, turenki
(Kirjoitus lähetetty sähköisesti Hämeen Sanomiin 29.08.2012)
Turenki, ennen rauhallinen ja turvallisen tuntuinen asuinpaikka, on viimeisen vuoden aikana kohdannut rikollisuutta varmasti oman kiintiönsä verran, niin asuntomurtojen kuin muunkinlaisten omaisuuteen kohdistuvien rikosten myötä. Yhdistävänä tekijänä suuressa osassa näitä rikoksia on teon ajankohta; suurin osa on tehty pimeään yöaikaan. Asunnot pengotaan, autoista lähtee renkaat, yrittäjiltä autoistaan työkalut, eivätkä polkupyörätkään pysy tallessa omassa pihassa.. En tiedä onko moni huomannut, rikolliset nyt ainakin, mutta ainakin Turengissa katuvalot sammutetaan juuri pimeimpään aikaan. Eikä tämä ole yksin Turengin ongelma, sama Ilmiö näkyy joka paikassa; Säästetään turvallisuuden kustannuksella. Jokainen asiasta kiinnostunut löytää muun muassa oikeusministeriön internet –sivuilta tutkittua tietoa tievalaistuksen vaikutuksista omaisuusrikoksiin ja yleiseen turvallisuuteen. Vaikka kaikilla kunnilla on varmasti kovia säästöpaineita, niin minun mielestäni säästöä joka vaikuttaa ihmisten turvallisuuteen ja turvallisuuden tunteeseen näin perustavasti, ei voida mitenkään perustella.
Minä tahtoisin jatkossakin asua turvallisessa Janakkalassa, ja tässä olisi kyllä yksi niitä pieniä tekoja joista turvallisuus muodostuu.
Avainsanat: Janakkala, politiikka, tomi kesälahti, turenki
Aselaista ja hyvinvoinnista mietteitä. Kirjoitettu ja julkaistu keväällä muussa yhteydessä.
Ajan saatossa on tullut luettua erinäinen määrä tutkimuksia tilastoja liittyen juuri tähän kaikkia niin kovasti puhuttavaan, ja kipeästikin koskevaan aselakiasiaan.
Suomessa tehtyjä ”selvityksiä” ja aselain kiristämistä tukevien tahojen kirjoituksia lukiessa kriittistä silmääni on puuttumisellaan kalvanut kansainvälisten tutkimusten poissaolo kaikissa puheenvuoroissa. Eipä silti, ei niihin ole viitattu aselain kiristämistä vastustavienkaan tahojen puheenvuoroissa ainakaan julkisesti.
Maailmassa nimittäin on, yllätys yllätys, tutkittu tätä asiaa muuallakin. On tehty molempiin suuntiin kriittisiä tutkimuksia, ja varmasti jokunen oikeasti puolueetonkin selvitys on tehty. Näihin ei kuitenkaan löydy viitteitä asiateksteissä, eikä mediassakaan. Liekö asia niin ettei kukaan uskalla tuoda niitä esiin, koska voisi ”leimautua” aseiden puolestapuhujaksi, mikä ei nykytapahtumien valossa liene juuri muuta kuin poliittinen itsemurha.
En viitsi tässä ryhtyä sen enempää referoimaan noita tutkimuksia; Jätän niiden lukemisen itse kunkin vaivaa ja totuutta pelkäämättömän harteille. Sen verran kuitenkin tahdon sanoa, ettei missään aselakejaan kiristäneissä valtiossa ole saatu tahdottua positiivista vaikutusta aikaiseksi poistamalla aseet ”tavalliselta kansalta”. Päin vastoin on käynyt joka paikassa…
Väittäisin, ettei muissakaan aselakejaan kiristäneessä maassa ole otettu huomioon seuraavia tärkeitä seikkoja:
a) Rikolliset eivät pääsääntöisesti kysy aseilleen lupaa.
b) Rikollisen ”itsevarmuus” lisääntyy tiedosta, ettei uhrilla suurella todennäköisyydellä ole keinoa puolustautua aseistettua hyökkääjää vastaan, ja näin ollen madaltuu uhriin kohdistuvan väkivallan todennäköisyys.
c) Tavalliselta ihmiseltä poistuu mahdollisuus kehittävään, ja parhaassa tapauksessa hyvinkin yhteisöllistävään harrastukseen.
Toinen asia, mitä ei Suomenkaan tapauksessa ole otettu huomioon, on yleisen asevelvollisuutemme asettama ”velvollisuus” jokaisen asekuntoisen yksilön aseenkäsittelytaidon ylläpitämisestä. Sveitsissä tämä on oivallettu, ja myös tehty ratkaisut sen mukaan, luovuttamalla harjoitusvälineet reserviläisten käyttöön valtion toimesta. Sveitsi on tällä hetkellä yksi niitä harvoja maita, joissa aseiden määrä asukasta kohti laskettuna on suurempi kuin USA:ssa, tästä huolimatta ei Sveitsi kuitenkaan keiku väkivaltatilastojen huipulla.. Hmm..
Minä en välttämättä kannata Suomeen USA:n kaltaisia vapautuksia aselakiin, mutta olisi kuitenkin hyvä ottaa sielläkin tehdyt tutkimukset, ja niiden perusteella tehdyt ratkaisut huomioon. Suuressa osassa yhdysvaltoja on todettu aseisiin liittyvät kiellot ja rajoitukset toimimattomaksi ratkaisuksi aseellisen rikollisuuden kitkemisessä, ja suuri osa osavaltioista onkin palaamassa, tai jo palannut liberaalimpaan malliin, sallien yksityisille henkilöillekin niin sanotun kätketyn kantamisen, ja itsensä puolustamisen ”tarpeellista voimaa käyttäen”. Tässä kannattaa katsoa esimerkiksi Nevadan osavaltion rikostilastot ennen ja jälkeen aselain löyhentämisen. Lisäksi kannattaa tutustua esimerkiksi Englannin aselain tiukentamisen seurauksiin.
Monessa aselain kiristämistä vastustavassa puheenvuorossa on korostettu mielenterveystyön merkitystä tärkeimpänä asiana väkivaltarikollisuutta kitkiessä. En ole tässä asiassa täysin samaa mieltä; Toki pro-aktiivinen mielenterveystyö voisi paljon todennäköisemmin ennaltaehkäistä useita summittaisia väkivallantekoja kuin aseiden kieltäminen, mutta ei tämäkään ole pitkällä tähtäimellä autuaaksi tekevä ratkaisu. Asiaa pitkään pohdittuani, olen tullut siihen tulokseen, että pitkäaikaisen hyvinvoinnin lisääminen, ja yhteisön merkityksen palauttaminen yhteiskuntaamme on se parempi ratkaisu.
Mitä sitten on tuo pitkäaikainen hyvinvoinnin lisääminen..? Mielestäni pitkäaikainen hyvinvointi löytyy siitä lääkepurkista, kyljessä lukee ”paluu pienyksiköihin; Kohtuullisina annoksina nautittuna, lähellä tuotetun ruoan yhteydessä.” Eli ei pidä hakea lyhytkestoista säästöä (kuntatasolla), joka vielä yleensä jää toteutumatta, vaan pyrkiä kasvattamaan lähituotantoa/palvelua, ja tätä kautta lisätä työllisyyttä, hyvinvointia, ja samalla tukea koko yhteisön hyvinvointia ja vakautta. Tämän hetkinen rakenne, joka kannustaa niin pieniä kuin suuriakin yrityksiä siirtämään tuotantonsa pois Suomesta, on omiaan lisäämään tuota pahoinvointia, josta nämä viime vuosien väkivallanteotkin kumpuavat. En tarkoita nyt sitä, että valtion pitäisi ryhtyä syytämään rahaa nokioille, jotka jo ovat kotimaansa hylänneet, vaan tarkoitan sitä, ettei voi oikeasti olla pitkällä tähtäimellä kannattavaa päästää kaikkia vähänkään elinkelpoisia työllistäjiä siirtämään tuotantoaan halvempien henkilöstö- ja materiaalikustannuksien perässä. Muutenkin tällä hetkellä saa EU säädellä Suomessa tapahtuvaa (esim.) ruoan tuotantoa aivan liikaa!
Yhteenvetona totean: Mitäpä jos kaikki ottaisimme asiaksemme lopettaa tuon mediaseksikkäällä keppihevosella hätäpitiratkaisusta toiseen ratsastamisen, ja keskittyisimme oikeasti olennaiseen!
Avainsanat: Janakkala, politiikka, tomi kesälahti, turenki
