Janakkalassa kuulee usein puhuttavan paperitehtaasta; kuinka paperitehdas sitä, ja paperitehdas tätä. Herätys ihmiset! Se juna meni jo, eikä ole tulossa takaisin! Paperitehdas ei ole enää se voima joka pitää kunnan elinvoimaisena, eikä se enää tule rakentamaan asuinalueita työntekijöilleen. Paperitehdas toki on arvokas osa Janakkalaa, ja sen historiaa, mutta nyt on aika siirtyä nykypäivään. …tai mikä parempi, tulevaisuuteen!
Janakkalan kunnanvaltuusto tulee 10.06.2013 pidettävässä kokouksessaan käsittelemään kunnan talouden tasapainottamisohjelmaa. Esityksen talouden tasapainottamiseksi luettuani, en voi kuin ihmetellä, että eikö esityksen valmistellut työryhmä ole edes harkinnut muita keinoja talouden kehittämiseksi, kuin leikkauksia ja säästöjä? Onko kukaan edes väläyttänyt ajatusta, että jospa jätettäisiin hätäpitiratkaisut tekemättä, ja panostettaisiin oikeasti sinne tulevaisuuteen. Toki aina on hyvä arvioida mihin rahaa oikeasti tarvitaan ja käytetään, mutta ei se saa viedä koko showta. Tilanne ei ole varmastikaan helppo, eikä ole helppoa perustella miksi pitäisi käyttää rahaa, kun sitä on muutenkin vähän. Mielestäni se on kuitenkin tehtävissä; Janakkalan sijainti on logistisesti ajateltuna lähes täydellinen. Janakkalassa on jo tällä hetkellä tekijöitä ja yrityksiä, joiden kautta on helppo lähteä katsomaan eteenpäin, ja suunnittelemaan millä saadaan kunnan talous nousuun. Ei Janakkalan kunnan taloudellinen tilanne parane, jos ei tehdä sellaisia ratkaisuita jotka houkuttelevat tänne yrityksiä ja asukkaita.
Miettikääpä asiaa: Jos sinä olisit muuttamassa toiselle paikkakunnalle, valitsisitko kunnan joka viestii kehityshalua, vai valitsisitko kunnan joka antaa kaiken jo olemassa olevankin rapautua? Tällä hetkellä Janakkala on huonolla tiellä. Infrastruktuuri rapautuu, ja sen rapautumista vielä nopeutetaan pistämällä kaikki saneeraukset ja uudisrakentaminen jäihin. ..lukuun ottamatta katuvaloja, joiden uusiminen on loistava asia; se tuo pitkällä aikavälillä säästöjä, ja parantaa asukkaiden turvallisuutta. Nyt pitäisi panostaa, muun muassa, kaavoitukseen teollisuuden näkökulmasta! Tällä hetkellä Lidl on jo oivaltanut sijainnin edut, nyt ne edut pitäisi tuoda julki muillekin, parhaiten se käy panostamalla valtaväylien ympäristön kaavoitukseen. Siinä vaiheessa, kun Janakkalaan saadaan houkuteltua esimerkiksi vastaavia logistiikkakeskuksia, tai varastohotelleja ja niiden palveluita käyttäviä yrityksiä, houkuttelevat ne myös paikalle uusia asukkaita.
Talouden tasapainottamissuunnitelma laskee koko ajan sen varaan, että väestön kehitys jatkuu samanlaisena kuin tähän asti.. Mitenkä luulette käyvän? Palvelut ajetaan alas.. Infra on rapistunutta ja rumaa.. Kuntakeskukset ovat kuin slummikyliä.. Ei Janakkala tällä menolla pysty pitämään yllä positiivista väestökehitystä, ei millään! Kyllä ne asukkaat pitää tänne jollain houkutella.
Yritetään edes yhdessä pitää Janakkala elinkelpoisena, itsenäisenä kuntana!
Avainsanat: Janakkala, politiikka, tomi kesälahti, turenki
Ks. linkki alla.
Seltainen päänavaus.. Mikäköhöhän ryhmä osoittaa samanlaista aloitteellisuutta seuraavaksi? Minusta se on niin raivostuttavaa, että näitä vekkuleita ei edes kiinnosta jos jonkun pikku tuomion saavat.. Enemmänkin se on taas mukava lisä CV:ssa!
Viimeisen vuoden verran kun katselee uutisia taakse päin, niin aika selvä kaava on nähtävissä; kusipäiden määrä on suhteellisen vakio, mutta teot raaistuvat kovaa vauhtia. Eikä tämä koske pelkästään näitä ns. liivijengejä, vaan joka puolella on nähtävissä sama kehitys. Jatkuvasti on lehdissä uutisia ampumisista, kuolemaan johtaneista pahoinpitelyistä, ym. ym..
…tosin, aiemmin täälä mainostamaani artikkeliin perustaen, on hyvä jos oikeusistuimetkin tunnustavat kansalaisten oikeuden puolustaa itseään!
Avainsanat: Janakkala, politiikka, tomi kesälahti, turenki
Ks. linkki alla.
Suomessa onkin jo liian pitkään ollut vallalla käytäntö, että itseään, läheisiään, tai omaisuuttaan puolustaneesta tehdään suurempi syyllinen kuin itse alkuperäisen rikoksen suorittajasta. Toki pitää muistaa, että ylilyönti on aina ylilyönti; esimerkiksi rikkoutuneen ikkunan luota pakenevan teinin ampuminen haulikolla on väärin… Kiinni tosin mielestäni saa senkin ottaa, ja jos kiinniottotilanteessa kohtaa väkivaltaa tai sen uhkaa, pitää siihen myös saada reagoida muuten kuin pakenemalla. Monesta omaisuuttaan puolustaneen tuomiosta on selvästi paistanut läpi suomessa vallalla oleva epäluottamus ihmisten kykyyn käyttää harkintaa. Ikäänkuin koko maailma räjähtäisi yhtäkkiä käsiin, jos ihmiset lakkaisivat suostumasta uhriksi.
Tähän kuitenkin pitää lisätä, että mielestäni poliisin tehtävät kuuluvat poliisille, ja poliisille pitäisi myös siihen varata riittävät resurssit. Eli en kannata mallia, jossa katuja partioisivat vapaaehtoisista koostuvat puolivillit kansalaispartiot. Vartijan ammattiin koulutetut, työkseen vartijana toimivat kyllä voivat mielestäni työaikanaan toimia poliisille apuna lain suomien rajojen puitteissa.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288563261047.html
Kuuntelin aamutreeniä tehdessä Ylen aamu-uutisista, kun ministeri Kyllönen ihmetteli ajokortin hinnan nousua.. Olen ihmetellyt tätä aiemminkin, ja ihmettelen taas; miksi se ihminen on siinä asemassa? Eikö hän oikeasti seuraa ollenkaa omaan toimialueeseensa liittyviä asioita, vai mistä ihmeestä on kyse? Joka asiasta mitä olen kuullut häneltä kysyttävän, on hän ollut enemmän tai vähemmän pihalla. Kaikki tulee yllätyksenä, ja vasta viikkoja tapahtuneen jälkeen… Hän on varmasti pätevä ihminen omalla alallaan, mutta tämä ei kyllä mielestäni ole se! Hohhoijaa…
Suuri Kiitos heille jotka ovat itsenäisyyttämme olleet rakentamassa. Muistetaan tänään niitä sankarivainajia, jotka ainoansa antoivat vuoksemme.
”Oken taistellut monilla tantereilla, mutta en ole milloinkaan nähnyt vertaisianne sotureita”
-Carl Gustaf Emil Mannerheim, 14.03.2013
https://www.youtube.com/watch?v=gnjL0zx2r-8
En oikein tiedä pitäisikö tästä edes yllättyä.. http://www.hs.fi/paivanlehti/#paakirjoitukset/Himasen+huippututkimus+on+vain+j%C3%A4%C3%A4vuoren+huippu/a1362371047471?jako=ff1b12838fa5f9f119547bd8b4900f81&ref=fb-share
Mutta heitänpä taas tämänkin tuonne luiseen romukoppaani muhimaan, ja ehkäpä saan jotain asiallisiakin ajatuksia tästä kirjailtua. Tällä hetkellä ei tule juuri muuta mieleen, kuin että eikö me hölmöt koskaan opita? Ensin ajattelin, että olisi jo aika pistää koko paletti uusiksi, ja uutta kriittisempää näkökulmaa asioihin, mutta… Mihin se lopulta vaikuttaisi? Ovatko nykyiset politiikan vaikuttajat lähteneet peliin mukaan, koska ovat halunneet tehdä Suomesta paremma paikan asua ja elää, vai onko kuva ollut jo silloin vääristynyt? Tuleeko minustakin aikaa myöten vain omaa etuani ajava velj-mies? Pitäisikö minun jo tässä varhaisessa vaiheessa varmuuden vuoksi vetäytyä politiikasta, jotta voin vielä vanhempana setämiehenäkin katsoa peiliin häpeämättä itseäni? Vai huomaako sitä muutosta itse? Jospa riittävä määrä näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa, yhdistettynä ”riittävään” tulotasoon aiheuttavatkin ihmisen ajatusmaailmassa ja arvoissa muutoksen ihan vaivihkaa, pahaa aavistamattoman ”uhrin” ollenkaan huomaamatta..
Näihin pohdintoihin onkin hyvä lopettaa, ja ryhtyä valmistautumaan Janakkalan Veden hallituksen kokoukseen.
Avainsanat: Janakkala, politiikka, tomi kesälahti, turenki
Alkoholipolitiikka mietityttää yhä. Lueskelin aikani kuluksi ”meidän” (keskustan) alkoholi- ja hyvinvointipolitiikan linjaukset, ja vaikka ei ehkä pitäisi, niin kommentoimpa niitä täällä heti kriittiseen sävyyn… ”Meidän” linjauksissa sanotaan monessa kohtaa kuinka suuri ja valtaisa osa alkoholista myydään keskioluena tai sen vahvuisina alkoholijuomina. Samaan aikaan lehdet uutisoivat kuinka panimoteollisuuden mukaan esimerkiksi juuri keskioluen myynti on romahtanut.. Hmm…
Yhtenä isona teemana on myös ”Kohtuullisempaa ja miellyttävämpää alkoholin käyttöä”. Tämäkö saadaan aikaiseksi poistamalla ruokakaupoissa ja kioskeissa myyytävästä oluesta maku? Minun alkoholin käyttöni ei muutu mitenkään miellyttävämmäksi, jos olut maistuu hevon k… Se siirtää ostokseni valtionapteekkiin, ja todennäköisesti vahvempiin oluisiin, koska niissä maku tulee vielä keskiolutta paremmin esiin. Toinen hyvä vaihtoehto on tietysti vironmatkailu.
Lopuksi (etten vallan saa tovereitani ajettumaan, lopetan lyhyeen) totean olevani hyvin harmissani siitä, että pääteemojen valinnassa ei ole viitsitty vaivautua tekemään yhtään taustatyötä; esimerkiksi vertailua siitä, mitä vastaavat uudistukset ovat muualla maailmassa aiheuttaneet. Toki, alkoholipolitiikassa on varmasti kehittämisen varaa, mutta miten saadaan oikeasti jotain positiivista aikaan onki jo hankalampi tehtävä. ..varsinkin jos asetetut omat tavoitteet ovat niin pahasti ristiriidassa keskenään kun nyt..
(liennytys osio) Linjaukseen oli kyllä saatu paljon hyviäkin pointteja, ja niiden toteuttamiseksi kannattaa, ja pitääkin, tehdä työtä. Näin ”suuria” linjauksia tehdessä kuitenkin pitää muistaa vanha sananlasku siitä, mitenpäin puuhun ei kannattaisi kiivetä..
Avainsanat: Janakkala, politiikka, tomi kesälahti, turenki
Tämähän nyt ei ole meillä Suomessa ihan polttavasti ajankohtaisin aihe, mutta… Olen seurannut mielenkiinnolla yhdysvalloissa käytävää ase-debattia, jo senkin takia, että meillä suomessa varmasti tullaan käyttämään tulosta vertauskohteena jos aserajoitukset saadaan ajettua voimaan. Niinkään ottamatta kantaa siihen, pitäisikö aseiden määrää / ”tulivoimaa” rajoittaa, tulin miettineeksi ketkä esityksiä tekevät, ja millä perusteilla…
Esityksiä tekevät ihmiset joiden elämän niiden voimaan tulo ei vaikuta millään lailla, eli ihmiset joilla ei ole aseita, eivätkä mitään aseisiin liittyvää harrasta. Meillä asia tietysti on hieman erilainen, koska meillä, toisin kuin yhdysvalloissa, ei itsepuolustus muutenkaan ole aseen hankinnalle perusteena.
Selvennetäänpä esimerkillä kotosuomesta: Aselain tiukentamista ajavat tahot sanovat, etteivät tiukennukset vaikuta asiasta oikeasti kiinnostuneen ihmisen harrastusmahdollisuuksiin. Pah! Oletetaan että minä, Turengissa asuva, päästäni terveeksi laskettava, valmiiksi jo ampumaurheilua harrastava, keski-ikää lähestyvä mies, haluaisin ryhtyä harrastamaan IDPA -ammuntaa. Miten se tapahtuisi? Ennen se olisi suurella todennäköisyydellä tapahtunut jommallakummalla näistä kahdesta tavasta:
- Olisin hakeutunut yhteyksiin lajia harrastavan seuran kanssa, käynyt mahdollisesti heidän järjestämänsä turvakurssin / koulutuksen, hankkinut lajiin käyvän varustuksen, harjoitellut omalla (eli lähimmällä) ampumaradalla, ja osallistunut omien mahdollisuuksieni mukaan kilpailuihin ja kokeisiin.
- Olisin hankkinut tarvittavan varustuksen, harjoitellut lähimmällä ampumaradalla, ja aikataulun osuessa kohdalleen osallistunut vaadittaviin koulutuksiin ja tasokokeisiin saadakseni osallistumisoikeuden kilpailuihin.
Mitenkäs sitten nyt menetellään? Siihen on käytännössä yksi tapa:
- Hankkiudun lajia harrastavan seuran jäseneksi (lähin Loimaalla, yli sadan kilometrin päässä), kuljen Loimaalle harrastamaan ja harjoittelemaan heidän aikataulujensa mukaisesti, ja osallistun kokeisiin ja kilpailuihin myös heidän aikataulujensa mukaisesti, kuitenkin siten, että säännöllisiä harjoituskertoja tulee riittävä määrä kuukaudessa. Kahden vuoden aktiivisen harrastuksen jälkeen voin lähteä lupahakuprosessiin, jotta saisin oman harrastusvälineen, ja pääsisin harjoittelemaan myös itsenäisesti, oman aikatauluni mukaan..
Hankaluudet ja ikävyydethän eivät tietysti tähän lopu: Koska aselupamenettely lääkärintodistuksineen on nykyään sen verran hintavaa, että jos ei jostain syystä ole valmiiksi varmuutta siitä, että tulee aseluvan saamaan, ei siihen viitsi ainakaan minun tuloillani lähteä. Oletetaan kuitenkin, että saan lupani, ja pääsen harrastusta jatkamaan, luonnollisesti käyn harjoittelemassa lähimmällä ampumaradalla jolle minulla on kulkulupa, kilpailuissa ja tasokokeissa käyn oman aikatauluni mukaan, mikä ei välttämättä ole kymmeniä kertoja vuodessa.. Miten siis silloin pystyn osoittamaan aktiivisen harrastuksen määräaikaista aselupaani uusiessa, tai muuten sitä kysyttäessä?
Entäpä ihmiset jotka perustelevat asekieltoja sillä, että ”eihän kukaan tarvitse sellaisia aseita joilla pystyy tappamaan ihmisen, lihaa saa halutessaan kaupasta, ja itseään ei suomessa saa aseella puolustaa”. Tuolla perusteella pystyisi kyllä kieltämään ihan mitä tahansa, autoista makkaratikkuihin! Eihän kukaan tarvitse omaa autoa; Ainahan sitä voi kulkea julkisilla, ja sitä paitsi autokolareissa kuolee valtava määrä ihmisiä vuosittain. Ja herrrrrran jestas! Makkaratikut! Niillähän voi mennä silmä puhki, kyllähän makkaran (tai soijanakin) saa lämpimäksi mikrossakin..
Suurena mörkönä rajoituksia ja kieltoja ajaville ihmisille tuntuu olevan ajatus siitä, että aseet tappavat. Mietitäänpä: Montako kertaa olette lukeneet uutisista pistoolin murtautuneen ulos asekaapista, ja surmanneen omistajansa? Minulla ei ainakaan heti tule mieleen kyseisen lasista tapausta. Totta kai minäkin myönnän, että on huono asia, jos aseet päätyvät vääriin käsiin. Sitä ei vaan pystytä estämään sillä, että tavallisilta kansalaisilta viedään mahdollisuudet hyvään ja kehittävään harrastukseen.
Aserajoituksia ajavat ihmiset vetoavat usein siihen, että muuallakin on rajoitettu aseiden omistamista, ja joissain paikoissa on jo ihmisten luvallisesti hankkimia aseita kerätty pois. Totta, muun muassa Englannissa ja Australiassa on näin tehty. Tässä kohtaa pettää ilmeisesti tiukennuksia ajavilla tahoilla muisti, tai sitten lukutaito; kukaan ei muista lukea tilastoja siitä mitä sen jälkeen tapahtui..
Australia: Aseelliset ryöstöt lisääntyivät 69%, aseelliset ihmisiin tai omaisuuteen kohdistuvat hyökkäykset lisääntyivät 28%, ampuma-aseella suoritetut murhat lisääntyivät 19% jne. jne.
Iso-Britania: Luvattomien aseiden takavarikot lisääntyneet räjähdysmäisesti ja aseiden määrä kaduilla on moninkertaistunut. Ja ”hauskana” yksityiskohtana myös voisi mainita, että vasta aserajoitusten astuttua voimaan, on poliisi varustettu luotiliiveillä. EU:n tilastojen mukaan Englanti on EU:n väkivaltaisin maa (2034 väkivaltarikosta / 100000 ihmistä), viidenneksi eniten ryöstöjä EU:ssa, neljänneksi eniten ryöstöjä.. Jne. Jne. Ja nämä tilastot ovat aseiden kieltämisen jälkeiseltä ajalta. Sitä edeltävältä ajalta ovat tilastot huomattavan paljon kauniimmat. Hieman tähänkin tilastoja; Aseikielto astui Iso Britaniassa voimaan vuonna 1997, jonka jälkeen on tapahtunut seuraavaa:
Ampuma-aseiden käyttö rikoksissa yleistyi 40% vuoteen 2000 mennessä.
Tarkastelujaksolla 2005-2006 henkirikosluvut olivat nousseet 76%.
Olenko minä siis sitä mieltä, että lainsäädäntöä pitäisi viedä kevyempään suuntaan? Kenties siltä osin, että turhaa byrokratiaa voisi lupamenettelystä karsia pois. Tärkeintä ei kuitenkaan ole kuinka tiukka laki on, vaan se miten sitä noudatetaan; Kuinka aseet säilytetään, ja mihin niitä käytetään. Vieläkin tärkeämpää on aseisiin liittyvä asennekasvatus, eli se miten opetamme lapsiamme aseisiin suhtautumaan. Ovatko aseet kaiken pahan alku ja juuri, jotka aiheuttavat surua, murhetta ja kuolemaa, vai ovatko aseet elottomia objekteja joita pitää käsitellä turvallisesti ja kunnioittavasti. Suuri vaikutus lasten ja nuorten suhtautumiseen, ja tulevaan käytökseen on medialla, eli sillä miten aseisiin liittyvät uutiset esitetään. Minä ainakin väitän, että esittämällä (esimerkiksi viimeaikaiset yhdysvalloissa tapahtuneet massa—ampumiset) silkkoina faktoina, ilman ylimääräistä media-hypeä, voidaan vaikuttaa siihen, miten ”houkuttelevalta” vastaavanlaisen järjettömän teon toistaminen ja kopioiminen vaikuttaa päästään nyrjähtäneestä yksilöstä… Tätä voisimme kaikkikin hetken pohtia.. Kommentoida saa, ja se on myös toivottavaa!
Avainsanat: Janakkala, politiikka, tomi kesälahti, turenki
Minä olen yrittänyt jo jonkin aikaa ratkaista tätä kataisen esittämää yhtälöä, mutta en oikein ole onnistunut, ja nyt kaipaisinkin hieman apua.. Ongelma on tämä:
Meillä on kuulemma tulevaisuudessa seuraavat haasteet ratkaistavana: Kasvava työttömyys, kasvava työvoimapula, eläkettä nauttivien räjähdysmäinen lisääntyminen ja tähän liittyvä rahapula..
No, ainoa ratkaisu tähän kuulemma on korottaa eläkeikää. Jos ei lasketa sitä miten tämä riitelee tuon kasvavan työttömyyden kanssa, niin minä ihmettelen miten tämä oikein onnistutaan toteuttamaan; Jos ei fyysistä työtä tekevien ihmisten fysiikka kestä nykyiseenkään eläkkeelle pääsyyn saakka, niin miten ihmeessä se kestää korotetun eläkeiän aiheuttaman jatketun rasituksen? Ehkä tavoite onkin saada aikaan riittävästi ”luonnollista poistumaa” lisäämällä fyysistä ja psyykkkistä rasitusta tarpeeksi..?
Toinen asia joka minua vaivaa tässä yhtälössä, on tuo ristiriita kasvavan työttömyyden ja työvoimapulan välillä. Eikö nämä kaksi vastakkaista ilmiötä kohtaa toisiaan missään vaiheessa? Ok, ymmärrän, että ehkä täystyöllisyyskään ei riittäisi kattamaan niitä kaikkia teollisuudessakin olevia työpaikkoja. Onneksi siihen on varauduttu aloittamalla teollisuuden siirto sellaisiin maihin, joissa halpaa työvoimaa riittää muillekkin jakaa…
Jos ei kaikkea päätäntävaltaa oltaisi jo siirtämässä pois meiltä itseltämme, olisi paljon kestävämpi ratkaisu ryhtyä kehittämään tämän meidän rakkaan Suomemme taloutta kestävämmälle pohjalle varmistamalla että meillä jatkossakin olisi teollisuutta ja työpaikkoja. Se ei tapahdu tukemalla yrityksiä jotka siirtävät tuotantoaan ulkomaille, vaan tuekemalla niitä yrityksiä, jotka pyrkivät pitämään tuotantonsa ja hallintonsa Suomessa. Tälläkin hetkellä löytyy meiltä Suomestakin keskisuuria(kin) yrityksiä, jotka talouden heilahteluista huolimatta pitävät työntekijöistään huolta, ja varmistavat näin vakaamman talouden vaikutusalueellaan.
Minusta vaikuttaa siltä, että asioita katsotaan korkeimmissa päättävissä elimissä liian yksisilmäisesti: Mietitään ainoastaan sitä, miten saataisiin yrityksiltä mahdollisimman suuret verotulot, ajattelematta ollenkaan, että tämä on yksi suurimmista syistä joka saa suuret ja keskisuuret yritykset siirtämään tuotantonsa halvempiin maihin. Eikä ajatella sitä, että vaikka yritykseltä saatu verotulo hieman laskisi, tai ei kasvaisi niin paljon, niin toisaalta taas lisääntyneen työllisyyden aiheuttamat kerrannaisvaikutukset talouteen ja hyvinvointiin loisivat paljon tukevamman jalustan taloudelle ja kestävälle kehitykselle pitkällä aikavälillä, kuin nopeat hätäpitiratkaisut jotka ajavat loputkin työpaikat ulkomaille..
Joka tapauksessa: Murenevan itsenäisyyden raunioilla asennossa seisten, toivotan kaikille näin pitkälle lukeneille oikein hyvää itsenäisyyspäivää! Nostetaan yhdessä malja heille jotka meille näinkin pitkään jatkuneen itsenäisyyden kauden mahdollistivat!
Avainsanat: Janakkala, politiikka, tomi kesälahti, turenki
Manantaina 19.11.2012 oli Hämeen Sanomissa artikkeli Hämeenlinnassa käyttöönotettavasta palvelusetelistä toimintateapeuttien näkökulmasta. ..tai osan toimintaterapeutteja. Artikeli oli oikeasta asiasta kirjoitettu, mutta ikävä kyllä sekaan oli päässyt jonkin verran myös paikkansa pitämätöntä asiaa:
Toimintaterapiaa toteutetaan tälläkin hetkellä ns. kotikäynteinä, joka lapsiasiakkaiden kyseessä ollessa tapahtuu lapsen arkiympäristössä, eli pääsääntöisesti kotona tai hoitopaikassa. Kenenkään toimintaterapeutin en ole kuullut työtään tekevän päiväkodin komerossa. Peruskoulutusvaatimukset ovat kiertävällä toimintaterapeutilla samat kuin toimitiloissa työtään tekevällä, ja lisäkoulutukset saa toimintaterapeutti valita oman mielenkiintonsa mukaan, teki työnsä missä tahansa. Toimintaterapeutti kuljettaa tärkeimmän työkalunsa, aivonsa, mukaan riippumatta siitä missä työ tapahtuu. Tämän lisäksi kuljettaa kotikäynteinä työnsä tekevä terapeutti mukanaan teapiassa tarvittavat muut työkalunsa. Luulenkin, että enemmän artikkelin tuossa osassa oli kyse niistä muutamista euroista, kotikäyntilisästä, joita vaille toimitiloissa työtään tekevien terapeuttien ryhmittymä katsoo jäävänsä. Tuo kotikäyntilisä on joidenkin toimintaterapeuten puheissa noussut päällimmäiseksi huoleksi, mutta heiltä tuntuu tässä unohtuvan yksi tärkeä seikka: Toimintaterapia on tarkoitettu avuksi arjen ongelmiin. Missä muualla arjen ongelmien sevittäminen parhaiten tapahtuu? Ainakin minun käsittääkseni ongelmat on järkevin ratkaista siellä missä ongelmat ovat, varsinkin kun kyse monasti tosiaan on arjen hankaluuksista. Artikkelissa myös unohdettiin mainita aikuisasiakkaat, ja heidän erityisvaatimuksena kokonaan.
Täysin tuulesta temmattu ei vaatimus toimitiloista kuitenkaan ole; On joitain toimintaterapian muotoja, ja joitain muitakin tilanteita, jotka vaativat kiinteät toimitilat, esimerkikisi SI-terapia. Tälläisissä tapauksissa edelleen korostuu lähettävän osapuolen vastuu, jotta vanhemmat osaavat oikeanlaista palvelua hakea, vaikka eivätkä palveluntarjoajat joilla ei toimitiloja ole, tällaisia asiakkaita otakkaan. Tässä mielessä palvelueteli-mallissa on minunkin mielestäni selkeä epäkohta, ja ainakin toivon, että jatkossakin terapiaa lapselleen hakevat vanhemmat saavat riittävästi ohjausta lähettävältä osapuolelta.
Ja sitten ne palvelusetelit:
Niin kuin artikkelissakin sanottiin, ei ammatinharjoittajan näkökulmasta palveluseteli ole missään tapauksessa reilu. Kuka yrittäjä tahtoo että palvelun hinnan määrää asiakas, eikä palvelun tarjoaja itse? Ennemmin siis kuin hyökätä kollegoita vastaan mollaamalla heidän tuottamaansa palvelua laaduttomaksi sillä perusteella, että he kohtaavat asiakkaat heidän omissa ympäristöissään, olisi mielestäni parempi ottaa kantaa siihen, että onko perushintaisen palvelusetelin hinta oikeudenmukainen. Mielestäni ei ole. Kotikäyntilisää tahtoisin tämänkin ryhmittymän miettivän siltä kannalta, että siinä kun he ottavat toimitiloissaan vastaan ehkä 7 – 8 asiakasta päivässä, ei kotikäyntejä tekevä terapeutti siihen ikinä pysty. Sen lisäksi ”saa” kotikäyntejä tekevä terapeutti istua tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä vuodessa autossa, siirtyessään asiakkaalta toiselle. Voi siis sanoa, että autossa vietetty aika ja ajetut kilometrit aiheuttavat myös kuluja, aivan samalla tavoin kuin toimitilatkin aiheuttavat kuluja; Kilometri, huollot, menetetty työaika, yms..
Summa summarum: Kaikki osapuolet tekeät varmasti aivan yhtä arvokasta työtä, mutta artikkeli olisi pitänyt ennemminkin julkaista selkeästi mielipiteenä, niin kuin tämäkin kirjoitus, tai sitten olisi toimittajan pitänyt paneutua asiaan hieman paremmin, ainakin olisi voinut ottaa mukaan myös toisenkin näkökulman..
Avainsanat: Janakkala, politiikka, tomi kesälahti, turenki
Olen kuntavaalien jälkeen pitänyt hieman taukoa julkisessa kirjoittelussa ja politikoinnissa, ja kekittynyt enemmänkin vaalien alla leikatun jalkani kuntouttamiseen ja oman napani ympärillä pyörimiseen muutenkin. Nyt on kuitenkin jo kertynyt takaraivoon sen verran materiaalia, että sitä on aika ryhtyä sieltä purkamaan.
Taukoni aikana minua on paljon mietityttänyt päättäjien vastuu tekemistään päätöksistä, ja erityisesti päätöksiin johtaneista perusteista. Viimeisen vuoden(kin) aikana on tullut esiin useita tapauksia, niin valtakunnallisessa politiikassa, kuin paikallisen päätöksenteon sarallakin, joissa vaikuttaa kuin päätöksentekijät eivät olisi viitsineet millään lailla perehtyä asiaan josta päätöstä ovat tekemässä; ikään kuin päätöksiä olisi tehty pelkästään sen perusteella mitä ylhäältä on saneltu, tai ”kaveri on kertonut”.
Valtakunallisessa politiikassa puoluekuri tulee, ikävä kyllä, aina näyttelemään jonkinlaista roolia, mutta niin korkealla tasolla tehdyillä päätöksillä on hyvin kauas kantoiset seuraukset, ja siksi päätöksen tekijän pitää myös pystyä päätöksensä tarvittaessa perustelemaan. ..niin itselleen, kuin muillekkin..
Paikallisella tasolla päätöksiä tehdessä ei puoluekurin merkitys onneksi ole aivan niin suuri, mutta siitä vähäiestäkin saisi kyllä hankkiutua eroon kokonaan! Paikalliset päätöksen tekijät ovat monasti enemmän suorassa vuorovaikutuksessa niiden ihmisten kanssa joita päätökset koskevat, ja siten myös varmasti joutuvat enemmän päätöstensä seurauksia miettimään yksilötasolla, kuin esimerkiksi eduskunassa ”suurista asioista nappia painavat” vastikkeensa. Silti tulee pelottavan usein mieleen erilaisia pöytäkirjoja ja selontekoja lukiessa, että onkohan kukaan oikeasti itse mahtanut tehdä minkäänlaista taustatyötä päätöksensä tueksi, tai mikä vielä pelottavampaa, ovatko päätöksiä tehneet ihmiset edes lukeneet heille valmiiksi eteen kannettuja esityksiä ja niihin liittyviä materialeja ennen päätöksen syntymistä..
Kaikesta huolimatta, nämä eivät edes ole kaikista pelottavimpia tapauksia. Pelottavimpia ovat ne tapaukset, joissa päätöksen erustetta kysyessä saa vastaukseksi ”koska näin on.”. Näille päätöksentekijöille, jotka vielä monasti ovat olleet päätöksenteossa mukana jo vuosia, jos erehtyy tarjoamaan jopa virallisista lähteistä peräisin olevaa tietoa tai tukimustulosta, he kuittaavat asian sanomalla, että ”eihän se nyt noin ole”. Useammankin kerran olen ihmetellyt mikä saa nämä ihmiset kerta toisensa jälkeen hakeutumaan vastuu- ja luottamustehtäviin. Vallanhimon tietysti voin ymmärtää, mutta eikö silloinkin pitäisi jonkinlainen kiinnostus asioihin löytyä?
Eikä tämä vaikuta olevan ongema pelkästään poliittisessa päätöksenteossa, vaan myös liike-elämässä; Ainakin sen perusteella, miten tätä laskusuhdannetta paikataan juuri päinvastaisilla toimenpiteillä kuin pitäisi. . .
Mutta noin… Nyt kun olen saanut tuon pois sydämmeltäni, niin voinkin taas jatkossa keskittyä tämän oman, juuri oikean kokoisen, Janakkalamme asioiden ruotimiseen! Siitä siis tuonnempana lisää, kunhan saan kaivettua paremmin käteensopivan näppäimistön naftaliinista. 🙂 Mukavaa syksyn jatkoa!
Avainsanat: Janakkala, politiikka, tomi kesälahti, turenki
Noin, nyt vaalikiiman jo asetuttua, on hyvä hetki antaa hengityksen tasaantua, ja katsoa missä mennään. Vaikka vaalien tulos omalta osaltani olikin, panostuksen huomioon ottaen, odotetun lainen, en missään nimessä voi sanoa olevani siiheen tyytyväinen. Onneksi tiedän, että läpi pääsi paljon loistavia ehdokkaita, jotka varmasti osaavat tehdä kunnan kestävyyden kannalta oikeita päätöksiä.
Mutta mitä tämä tarkoittaa minulle? Tämä tarkoittaa yksinketaisesti sitä, että lähtötaso on määritetty, ja nyt ruvetaan panostamaan vahvasti tulevaisuuteen! Aktiivisuuteni siis tosiaankaan ei loppunut tähän, päinvastoin, nyt se työ vasta alkaa!
Vielä kerran suuret kiiitokset kaikille minua äänestäneille, ja tämän enimmäisen ehdokkuuteni aikana minua muulla lailla tukeneillle! Toivottaasti olette mukanani vielä seuraavissakin vaaleissa; Ilman teitä tämä olisi, huomioon ottaen parhaaseen kampanja-aikaan osuneen leikkaukseni yms., ollut aivan mahdotonta.
Tulen jatkossakin tällä sivustollani ottamaan kantaa kunnan, ja muutenkin, ajankohtaisiin asioihin, joten pysytään kuulolla! 🙂
Avainsanat: Janakkala, politiikka, tomi kesälahti, turenki
Keskustan tavoite Janakkalassa, on pitää palvelut mahdollisimman lähellä kuluttajaa. Hallituspuolueiden linjasta poiketen ajaa Keskusta kokonaisvaltaista, ja pitkällä aikavälillä kestävää ratkaisua, jolla Janakkala pyritään säilyttämään elinvoimaisina tulevaisuudessakin.
Kuntien hyvinvointi on suuressa määrin riippuvainen kuntalaisten hyvinvoinnista, ja kuntalaisten hyvinvointi on riippuvainen siitä, että kaikille työkykyisille riittää työtä ja toimeentuloa, ja että muun muassa terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät palvelut on helposti saatavilla. Keskusta haluaa luoda Janakkalassa parhaat toimintaolosuhteet, niin olemassa olevalle liiketoiminnalle, kuin aloittelevillekin yrityksille, eli sen lisäksi, että tuetaan perinteisesti vahvoja teollisuuden aloja, on oheen on kehitettävä uutta kestävää ja kilpailukykyistä toimintaa. Oli sitten kyseessä design tai biotalouden uudet tuotteet ja palvelut, niin lähellä tuotettuna se on paljon tehokkaampi keino pitää kunta elinvoimaisena kuin mitkään yksittäiset leikkaukset ja säästöt. Pitää myös muistaa, että paikallisesti kasvatettu ruoka, tai omassa kunnassa valmistettu tuote, tukee suurella todennäköisyydellä muutakin paikallista toimintaa; Jos tuote joka valmistetaan tai kasvatetaan Janakkalassa, sen myyntipaikalle kuljettaa paikallinen kuljetusyrittäjä joka huollattaa kalustonsa paikallisella yrittäjällä, niin kerrannaisvaikutukset ovat melkoiset!
Pidetään yhdessä Janakkala elinvoimaisena ja houkuttelevana kuntana, asua ja yrittää!
Avainsanat: Janakkala, politiikka, tomi kesälahti, turenki
Kuntavaaliteemoja sivuten.. Käsi ylös kuinka moni uskoo, että lamalta vältytään, tai siitä pystytään irti räpistelemään, jos ihmisillä ei ole töitä ja rahaa? Kuinka moni uskoo, että raha joka siirretään irtisanomisilla osakkeenomistajien ja ylemmän johdon bonuksiin, lähtee kiertoon ja kohottamaan kansantaloutta? Siellä kyllä on rahaa jo entuudestaan sen verran, ettei ne eurot muuta heidän rahankäyttöään mitenkään. Niiden tuhansien irtisanottujen rahankäyttö kyllä muuttuu!
Eli millä tästä laskusuhdanteesta selvitään? Suuriin monikansallisiin yhtiöihin lienee turha yrittää vaikuttaa, kun ei kerran siihen tunnu edes valtiolla olevan tahtoa, mutta kuntatasolla me pystymme kyllä asioihin vaikuttamaan. Me voimme yhdessä tehdä Janakkalasta sellaisen paikan, jonne pienet (ja miksei suuremmatkin) ja vastuunsa tuntevat yritykset ja yrittäjät tahtovat tulla työtänsä tekemään ja työllistämään. Minun mielestäni ainakin on täysin selvää, että vaikka hetkellisesti joku pieni ”säästö” tekemällä saataisiin voitot kasvamaan, niin pitkässä juoksussa kannattavampaa on pitää yllä tasaisempaa ja kattavampaa ostovoimaa.
Ja huomio! Minä en tarkoita pelkästään että mitä kunta voi tehdä!! Me kaikki voimme olla mukana toteuttamassa tuota. Lähipalveluiden- ja tuotannon tukeminen on meidän kaikkien asia!!
